Lapinlehmän jäljillä ja muita maahenkisiä kertomuksia

Sain kunnian seurata Markku Poikelispään karjanhoitoa helteisen heinäkuun aamuna. Markku on aamuvirkku ja hänet saattaa tavata navetalta jo ennen viittä Auringonnoustessa. Karja laiduntaa ympäri vuorokauden, lypsylehmät käyvät navetassa vain lypsynajan, saavat nappulansa ja vähän kuivaa heinää, muutoin ovat laitumen varassa. Kuivasta kesästä huolimatta laitumet riittää, isäntä pitää yhtenä syynä sitä ettei harrasta puhdistusniittoja   Vasikat saavat vain parasta. Ei ainoastaan täysmaitoa vaan Markku lypsää niille erikseen kaikkein rasvaisinta Jersey-lehmä Loviisan maitoa jonka prosentit ovat yli seitsemässä En ole tavannut samanlaista viitseliäisyyttä vasikoiden ja muun nuoren karjan kanssa, Markku jaksaa pelata ja kuljettaa vasikoita päiväksi tarhaan ja yöksi takaisin navettaan, näin vasikat tottuvat automaattisesti talutukseen ja antavat muitta mutkitta tarhasta kiinni Vanha navetta on siisti, kesäaikaankin runsaasti kuivitettu vaikka lehmät ovat vain käymäseltään. Muiden laajen...

   Kummun länsisuomenkarjatila lopettaa kuluvan syksyn aikana Kolarin Sieppijärvellä Tilan länsisuomenkarjalla on pitkät perinteet. Nykyisen isännän Esa Koivumaan äiti Aila Koivumaa oli intohimoinen länsisuomenkarjan jalostaja eikä antanut vaihtaa lehmiä valtarotuihin. Lehtikuvassa harvinaiset kolmoisvasikkana syntyneet lehmät Kielo, Katiliina ja Kaija Länsisuomenkarjan yksilömäärät on laskeneet jyrkästi viime vuosien aikana. Rotu on säilyttänyt asemansa lypsykarjanavetoissa aina 2000 luvulle saakka jonka jälkeen määrät on kääntyneet laskuun. Viime vuosien suunta on erittäin huolestuttava. Vuoden 2020 tuotosseurantaan kuuluva lehmäluku alitti ensikertaa tuhannen, 992 lehmää. Lukua pidetään uhanalaisuuden rajana. Kaikkiaan lehmiä oli 1215 -vertailun vuoksi kokonaislehmäluku 2019 lopussa oli 1359. Rodun häviämisen yhtenä syynä on tilakoon jatkuva kasvu ja lypsyrobottien yleistyminen, lehmäkohtainen tuotantopaine. Kummun karjassa on ainoastaan 15 lypsylehmää, se on jo yksistään k...

Hevoskynnön SM-Kisat on järjestetty vuodesta 2006 alkaen Vuojoen kartanolla Eurajoella. Yksikkö -ja parivaljakot kilpailevat erikseen. Kyntämistä on pidetty aina eräänlaisena kuninkuuslajina Kyntäjälegenda Jarmo Varjonen ja ruuna Hallanvaara SM-kyntökisat 10.9.2016.    Varjonen oli alusta alkean kisojen kärkikastia. Hän osallistui yleensä aina parivaljakolla, ensimmäisenä ruunilla Avaruus ja Tähti-Hetki, jälkimmäisen kuoltua ruuna Hallanvaara tuli korvaajaksi jonka jälkeen voittivat sarjan kolmena perättäisenä vuonna. Hallanvaara jäi lopulta kilpailemaan parin puuttuessa yksikkösarjaan. Myöhempinä vuosina parina toimi E.V. Kenraali   Ylitorniolainen Esa Helaakoski on harrastanut parikyntöä useita vuosia, useilla eri yksiköillä, tässä viimeisimpänä syksyllä 2020 veljeksillä Topi ja Jasukka Meillä lapin hevosharrastajilla on tullut tavaksi järjestää joka syksyiset kyntöpäivät Ylitornion Pekanpäässä Korven tilalla. Oman hevosen on saanut tuoda paikalle ja yhteistuumin ollaa...

Suomen työhevonen, Maatiainen ry:n vuoden maatiaiseläin 2021 Varsinaiset työhevossuvut katosivat 1980-luvulle tultaessa. Maatalouden koneellistuminen laski hevostyön määrää suomessa, mutta varsinainen kuolinisku oli 60-luvun lopussa tehty verokiristys jossa työhevonen joutui kovimpaan veroluokkaan, syynä oli että hevosmiehet tahdottiin pois savotoilta hidastamasta metsätalouden kehitystä. Katkerat isännät laittoivat jopa imettäviä tammoja varsoineen korkealaitaiseen. Muutamilla pientiloilla säilytettiin kuitenkin hyvä ja mieluinen työhevonen kotitarveajossa ja ajettiin loppuun vaikka traktori kynti jo peltosarkoja. Hyvin harvat tammat jatkoivat enää sukuaan, ja ne vähäiset astutettiin ravisukuisilla muotioreilla niin pitkälti että suomesta ei löydy enää yhtäkään hevosta jonka suvusta ei löydy Eri-Aaronia, toisilla se kertaantuu jopa toista kymmentä kertaa sukutaulussa.   Vas. Pikku-Laakeri ja sen varsa Laakerin Loisto kesällä 2019 Oria Pikku-Laakeri 2120-05Ta pidetään suvuiltaan er...

Maailma jota ei enää ole Olen poikennut vuosien aikana ohikulkumatkoillani, mikä parasta jos satun lypsyaikaan Isäntä Pentti levittää laitumelta tulleelle karjalle kuiviaheiniä ja kotoista viljanlesettä Sillä aikaa emäntä Sinikka valmistelee lypsykoneen. Lypsimet kannetaan lehmien luokse ja lehmältä toiselle Aikaa nojailla lehmänkylkiin       Rapsutella viereisen karsinan vasikoita   Kumpikin lypsää omalla yksiköllä. En ole tavannut tässä navetassa kiirettä, aina on aikaa jutella ja vaihtaa kuulumiset. Isäntä lypsää pöydän toisella puolella, työkuviot on hioutuneet särmättömiksi eikä lypsykoneen alta paljoa jutella   Pentti on rauhallisuuden perikuva. Juttelee pian useimmin lehmille kuin emännälle, saati vieraalle     Samoihin aiheisiin palataan vuodesta toiseen, koska lopetetaan? Ainoa poika on maailmalla, siellä pk-seudulla minne maalaisnuoret katoaa. On itsestäänselvää ettei tämänkaltaisille tiloille ole jatkajaa Maidosta ei makseta enää käypää hin...

 Iltalypsy Jari Leinosen navetassa Leivonmäellä Ehdin pihaan juuri parahiksi ennen lehmien laitumelta hakua Aikamatka menneeseen, omaan nuoruuteen ja lapsuuteen. Sarvekkaita lehmiä joilla utaretta Lypsykarjojen laiduntaminen on sekin kadonnut suomalaisesta maisemasta. Kujanteet ja veräjät Meillä on yhteistä opiskeluhistoriaa, Järvenpään maatalousoppilaitoksessa 90-luvun puolivälissä. Jari osti koulutilan lopetushuutokaupasta lehmiä, karjatalouden opettajana toimi Hilkka Rajala. Paikassa on nykyisin ratsastuskeskus Aino Jari on ostanut lehmiä monista muistakin lopettaneista karjoista, jatkanut näiden siementämistä vanhoilla suomalaisilla Ayrshire- ja friisiläissonneilla. Jälkimmäistä alettiin tuoda suomeen 1960-luvulla ruotsista, sen syrjäytti myöhemmin amerikasta tuotu holsteinrotu. Ayrshirellä on suomessa pitkä, reilusti yli satavuotinen historia, mutta nykyisin puhutaan senkin suhteen pohjoismaisesta punaisesta Jarin monimuotoisessa karjassa on myös useita suomenkarjaan kuuluvia ...