Suomen työhevonen, Maatiainen ry:n vuoden maatiaiseläin 2021
Varsinaiset työhevossuvut katosivat 1980-luvulle tultaessa. Maatalouden koneellistuminen laski hevostyön määrää suomessa, mutta varsinainen kuolinisku oli 60-luvun lopussa tehty verokiristys jossa työhevonen joutui kovimpaan veroluokkaan, syynä oli että hevosmiehet tahdottiin pois savotoilta hidastamasta metsätalouden kehitystä. Katkerat isännät laittoivat jopa imettäviä tammoja varsoineen korkealaitaiseen. Muutamilla pientiloilla säilytettiin kuitenkin hyvä ja mieluinen työhevonen kotitarveajossa ja ajettiin loppuun vaikka traktori kynti jo peltosarkoja.
Hyvin harvat tammat jatkoivat enää sukuaan, ja ne vähäiset astutettiin ravisukuisilla muotioreilla niin pitkälti että suomesta ei löydy enää yhtäkään hevosta jonka suvusta ei löydy Eri-Aaronia, toisilla se kertaantuu jopa toista kymmentä kertaa sukutaulussa.
Vas. Pikku-Laakeri ja sen varsa Laakerin Loisto kesällä 2019
Oria Pikku-Laakeri 2120-05Ta pidetään suvuiltaan erikoisimpana tähän päivään saakka säilyneenä suomenhevosena. Se mielletään myös vahvasti työhevoslinjan edustajaksi.
Ori polveutuu Ivaloon Pekkalan Rainerin hevoskantaan. Rainer oli tunnettu ja innokas ravimies joka ajoi myöhemmällä iällään lähinna kilpaa. Toki hän oli tehnyt nuoruudessaan töitä isänsä hevosilla. Pekkala suoritti 1954 Ypäjällä eläinlääkintäaliupseerin arvon ja oltuaan jo muutaman vuoden Ivalossa hänet määrättiin eläinsuojeluvalvojan virkaan Inari-Utsjoen metsänhoitoalueelle. Alueella oli vielä tällöin ajossa keskimäärin 300 hevosta talvessa ja tämä edellytti valvontaa. Pekkalalle kustannettiin mopo ja pistooli, savottakämpille oli ajettava huonoja metsäteitä. Palkaksi hän sai 15 markkaa päivältä 15 penniä ajokilometriltä. Tehtävänä oli tarkastaa savottahevosten kunto ja hoitaa mahdolliset vaivat. Myös kengitys, hampaiden raspaus ja länkien sovitus kuuluivat työnkuvaan. Joskus sopimattomien länkien aiheuttamat hiertymät pakottivat määräämään hevosen ajokieltoon. Hän osallistui myös eläinsuojeluvalvojien kokouksiin Helsingissä Laulumiesten hotellissa ja kävi useita keskusteluja myöhemmin tunnetuksi tulleen, radikaalinakin pidetyn eläinsuojeluvalvoja Anja Eerikäisen kanssa.
Pekkala tuli Ivaloon 1955 ja osti vuotta myöhemmin paikalliselta Matti Maunuselta Vesa nimisen orivarsan joka oli hänen ensimmäinen oma hevosensa. Hän kasvatti ja treenasi Vesan ja kävi ajamassa sen Rovaniemellä kantakirjaan. Ori meni hyvin kirjoihin III-palkinnolla 40,5 pisteellä. Mikko Heikinheimo oli esittäny tässä tilaisuudessa konsulentti Heikinheimolle "ei tästä oriista mitään Vesaa tehdä, vaan nimi muutetaan Revontuleksi. On niin kaukaa lapista tullu komea ori ja vieläpä kakskarvanen". Ori sai siis nimen Revontuli 6461. Kyseinen ori löytyy Pikku-Laakerin sukutaulusta 5 polvessa, koko orilinja on puhtaasti Rainerin kasvatteja.
Pikku-Laakerin isä Taika-Laakeri 572-73T ja tallitytöt multaamassa perunamaata
Työhevossuunnan arvostus koki käytön loppuessa romahduksen ja sen sen jälkeen on ollut tapana kirjata työkantakirjaan lähinnä tammoja jotka oli rakenteelta liian raskaita ravipuolelle kirjattavaksi. Näin myös oma ensimmäinen hevoseni, tamma Totoli vaikka se oli ripeä käyntinen, se oli raskas ja arvosteltaessa jopa orimaiseksi mainittu. Pikku-Laakeri on myös hyvin erikoisen näköinen tämän päivän suomenhevosiin verratessa. Isopäinen ja raskasrakenteinen, harvoin tapaa enää samanlaisia längensijojakaan. Orilla on 18 jälkeläistä ja sukulinja tulee suurella todennäköisyydellä jatkumaan.
Mia Lappalaisen ori Outisen Laakeri on mitä ainutlaatuisin isälinjansa jatkaja. Itse pidän oria myös emälinjansa vuoksi erityisenä. Se edustaa yhtä harvinaista säilynyttä työhevostammasukua, tunnetun työhevosmiehen Eino Leikkaan kotitalon tammalinjaa.
Eino Leikas on yksi harvoja yhden käden sormiin mahtuneita hevosmiehiä jotka tekivät metsätöitä läpi unohduksien vuosikymmenet. Leikkaalla oli tästä tammalinjasta metsätöissä myös ori. Hermeri 1215-86T Sen spermaa on tallennettu pitkäaikaissäilytykseen. Tästä orista on myös ruuna Hallanvaara 2121-05 joka on voittanut useita hevoskynnön suomenmestaruuksia.
Leikkaan lisäksi työhevoskulttuuria ylläpiti jo edesmennyt Toivo Pulliainen ja pääkaupunkiseudulla vossikka-ajoa tehnyt Niilo Juselius. Yksi pitkäaikaisempia uudempia tulijoita on yhä aktiivisesti toimiva Esa Helaakoski. Itä-Hämeen kansanopisto järjesti ekologisen elämäntavan kurssin "ekolinjan" 1987 Hartolassa. Luomuviljely oli suomessa vielä uusi asia, Luomuliitto oli perustettu paria vuotta aikaisemmin. Elettiin "ekologisen herätyksen" ensi hetkiä. Esalla oli vankka työhevoskokemus kotitilalta, mutta nyt alettiin etsiä omaa maatilaa lehti-ilmoituksilla. Tarjouksia tuli ympäri suomen. Tilakaupat tehtiin lopulta Ylitornion Aavasaksanvaaran kupeesta, aivan Tengeliönjokivarresta. Omakohtasena onnena tila sattui olemaan lähellä omaa mummolaani, tienvarresta sain seurata maisemasta kadonnutta näkyä, suomenhevosta peltotöissä.
Omakasvatti Pikku-Laakerista, tamma Oukan Liisa Tornion Kantojärvessä kesällä 2020. Yhdistelmä on tietoisesti tehty linjaus oriin Laakeri. Samana vuonna syntyi myös geneettinen täysveli Luohti Katja Äijälälle Tervolaan
Lähteenä; Rainer Pekkalan muistelmia, Lapin Hevosjalostusliitto ry 100 vuotta 1907-2007
Kommentit
Lähetä kommentti