Iltalypsy Jari Leinosen navetassa Leivonmäellä


Ehdin pihaan juuri parahiksi ennen lehmien laitumelta hakua


Aikamatka menneeseen, omaan nuoruuteen ja lapsuuteen. Sarvekkaita lehmiä joilla utaretta


Lypsykarjojen laiduntaminen on sekin kadonnut suomalaisesta maisemasta. Kujanteet ja veräjät


Meillä on yhteistä opiskeluhistoriaa, Järvenpään maatalousoppilaitoksessa 90-luvun puolivälissä. Jari osti koulutilan lopetushuutokaupasta lehmiä, karjatalouden opettajana toimi Hilkka Rajala. Paikassa on nykyisin ratsastuskeskus Aino


Jari on ostanut lehmiä monista muistakin lopettaneista karjoista, jatkanut näiden siementämistä vanhoilla suomalaisilla Ayrshire- ja friisiläissonneilla. Jälkimmäistä alettiin tuoda suomeen 1960-luvulla ruotsista, sen syrjäytti myöhemmin amerikasta tuotu holsteinrotu. Ayrshirellä on suomessa pitkä, reilusti yli satavuotinen historia, mutta nykyisin puhutaan senkin suhteen pohjoismaisesta punaisesta


Jarin monimuotoisessa karjassa on myös useita suomenkarjaan kuuluvia lehmiä, kaikista kolmesta rodusta. Kustakin rodusta puolenkymmentä lypsävää, lapinlehmiä oli ainoastaan yksi lehmä ja hieho


Sarvipäinen länsisuomenkarjanlehmä


Karjan pienikokoisimpana kyyttö eli itäsuomenkarjanlehmä


Valkoinen lapinlehmä


Vähintään yhtä harvinaiseksi käyvää lehmien väleissä kyykistelyä


Kiskoilla kulkevat putkilypsykoneen yksiköt alkoivat yleistyä suomalaisnavetoissa 90-luvulla. Nykyisin ne ovat jääneet historiaan erilaisien lypsyasemien ja -robottien myötä



Kyykkiessä säilyy sorjana ja sitkeänä, kuinka moni suurtilallinen kärsii tänä päivänä ylipainosta ja monista muista terveysongelmista. Erilaisten kulumien ja nivelrikkojen syntyyn vaikuttaa suuresti myös perintötekijät. Ehkä tämä oli kuitenkin ihmiselle terveellisempi vaihtoehto


Kyykkyjä lehmää kohden riittää, utarelohkoilla on taipumusta tyhjentyä eri tahtiin. Tyhjälypsyä pelättiin, "tulppaaminen" jakoi kuitenkin mielipiteitä, toiset oli sen suhteen hyvinkin tarkkoina. Nykyisin tämän tehtävän hoitaa erilaiset automaatit ja robotit


Nykyihminen kavahtaa työntekoa, harvoin löytyy enää "työkkyri"-luonnetta. Emännän paikka olisi vapaana. Jarille toivotan karjaonnea ja jaksamista arvokkaan työn parissa




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit