Lapinlehmän jäljillä ja muita maahenkisiä kertomuksia

  Martta Käkelän 15.1.1922- 5.1.2000 kertomukset tekivät minuun aikoinaan suuren vaikutuksen. Puhuin hänen kanssaan usein puhelimessa koulusta päästyäni. Martta kertoi minulle kaikki lapinlehmä ja sotajutut. Vanha sonniluettelo on yhä tallessa ja sen kulmaan talteenkirjoitettuna Martan puhelinnumero. Sain tehdä lopulta melkoisen työn, ennen kuin tavoitin Martan pojan Pentti Käkelän joka asutti kotitilaansa eli äitinsä entistä Onnela nimistä pientilaa. -Kyllä me kaikki koitima puhua että luopuisi jo. Harrastuksena ne vain loppuaikoina oli, ei raaskinu luopua, kolme neljä viis lehmää. Siihen hiehot, sonnit ja vasikat päälle. Eläke ja kaikki niihin lehmiin siltä meni Martta oli syntyisin Tulkakairasta, tiettömien taipaleiden takana olevasta erämaatalosta. Tulkajärven rannalle perustettiin 1930-luvulla Tulkala niminen tila jossa elettiin luontaistaloutta. Valtio pakkolunasti tilan pilkkahintaan viisi- kuusikymmentäluvun vaihteessa, se jäi Rovajärven ampuma-alueen sisään. Martta koki evakk

  Äkkijyrkän Kuninkaan Poeka PSK S 13861 s. 14.7.1982 Tornio Ensimmäinen suomalaissyntyinen PSK-rodun keinosiemennyssonni, sitten vuoden 1956 Pelkosenniemen Mäkelässä syntyneen Ampu 9114 jälkeen. Miina Äkkijyrkkä antoi kerätä sen spermaa keinosiemennyskäyttöön. Tähän saakka oli käytettävissä vain ruotsalaista tunturirotua, Kerttu ja Leino Lehdon omaan käyttöön Oulun keinosiemennysasemalla pakastaman Rantamaan Oskarin lisäksi Miina Äkkijyrkkä osti sonnin vasikkana Torniosta, Korpijärven rannalta Ollin talosta. Martti Rantamölö muistaa yhä hyvin kuvanveistäjän joka tuli ostamaan sonnia pakettiautolla. Miina oli silminnähden raskaana, juoksutti sonnia pihassa ja pyöräytti sen lopulta auton perään. Miinan kertoman mukaan asiaan liittyi nolo tilanne, puhelimessa etukäteen sovitusta kauppasummasta oli jäänyt uupumaan jonkin verran, mutta Rantamölön vanhaisäntä ei tehnyt tästä ongelmaa. Miina oli todennut että jos hän sonnin omistajaksi tällä pääsee niin hän pistää sen myös itse autoon. Vasik

  JUHLARUNO ITÄ-SUOMEN KARJANJALOSTUSYHDISTYKSEN 25- VUOTISJUHLASSA KUOPIOSSA 2.9.1923 KIRJOITTANUT ILMARI KIANTO I. Tuhatvuotinen valtakunta Mist´on tullut Suomen kansa Tähän maahan? Siinä ansa! Missä Suomen suku luotu? Mistä sille karja tuotu? Tutkimus on tuiki niukka, Tunnetaampa sentään hiukka: Lehmä olla täytyi aina - viilipytty sunnuntaina! Eden oli lemmenlehto, Karjala kai karjan kehto! Uraalista ukot tuli, Kukkui käki, lumi suli! Virost´toinen sakki sousi, Käsissänsä käyrä jousi, Maihin työntyi tshuudin suku, Tuohituppi, puuhkapuku. Karjalaan hän varmaan nousi - Järven peilit kaukaa hohti - Laatokasta poikki sousi, Pärskyi Päijännettä kohti: Suomenniemen, Saimaan rannat Omiksensa otti hiljaa - Heikot heilui karjakannat - Mutta maa – se kasvoi viljaa! Muinaisuuden Suomen kansa, Konsa saapui Suomeen, Petäjään löi pertuskansa, Lehmän kytki tuomeen! Kiuvassaunan, honkakämpän Pystytti ja pesän laittoi - ” Punik

  Lehmä nimeltä Valkonen     Tallentamaton historia on täynnä sattumia ja kysymyksiä. En tiennyt että olin vieraillut talossa joka oli yksi olennainen linkki lapinlehmän suojelussa. Vasta myöhemmin palaset loksahtelivat kohdilleen, perillisten hallusta löytyi muutama valokuva Asko ja Hilma Inkeröisen karjasta   Valkonen on ikänsä puolesta aivan ensimmäisiä löydöslehmiä Lehtojen Punakorvan kanssa. Yläkuvassa kymmenen kertaa poikineena. En ole tavannut samanlaista rasvaprosenttia 7,38 enää nykyisten lehmien tuotostiedoista. Heikkotuotantoisella lapin lehmällä se oli aina vanhastaan hyvä. Samoihin lukuihin taitaa yltää nykyisin enää Jersey-lehmät. Pojan, Arto Inkeröisen mukaan karjassa oli neljä ayrshire -lehmää, kolme lapinlehmää ja yksi tavanomainen maatiaislehmä. Karjan perua hän ei tarkkaan muista ja tarkemmat tiedot ovat hävinneet vuosien aikana uusien asukkaiden myötä. Talon aivan ensimmäinen lehmä tuli kuitenkin Hilma Inkeröisen kotitalosta keskipohjanmaan Pöntiön kylästä 1960 -luv