MERENLEHMIÄ, matkakertomus Virosta 2006 Eestinmaan katoavan kansanperinteen jäljillä Keväällä 2006 virolaisopettaja Annika Michelson otti minuun yhteyttä ja kutsui tutustumaan Viron alkuperäiseen siniharmaaseen ”eesti hall” -lehmärotuun. Aino Kallas kirjoittaa Reigin Papissa: "Oletkos kuullut vedenkarjasta, joka öisin Näckmansgrundista nousee ja syö saraheinää aamunkoittoon asti. Niin rantataloihin kuuluu jääneen siitä jokunen harmaa hieho. Mutta veteen takaisin on heidän pyrkimyksensä, ja näin on minunkin, että minä sinne pyrin, kussa minua ei ole". Kallas siteeraa virolaista kansantarua. Virossa uhanalaisten kotieläinrotujen suojelu ottaa vasta ensiaskeliaan, huoli sukupuuttoon ajautumisesta liittyy kiinteästi Euroopan Unioniin liittymiseen. Yksittäiset mummojen omatarvelehmät on kadonneet tienvarsipenkoilta, eikä liekalehmiä tapaa enää muualtakaan. Maa kantaa nyt huolta omasta EU -kuntoisuudestaan. Maatalousmaasta oli vielä vuonna 1998 75% valtion omistuksessa, vaikka