Saaren kartano Tervolan Louella mainitaan olleen yksi merkittävistä PSK-jalostuskarjoista, Alatorniolaisen Antti Juneksen ja Kantojärven Oukan lisäksi.

Saaren tila perustettiin v. 1840 maatilan lisäksi harjoitettiin sahatoimintaa Louejoen suukoskessa. Sahan toiminta jatkui voimakkaana v. 1893 jonka jälkeen sen osti Ab Kemi Oy ja Kemi-Yhtiö siirsi sahaustoiminnan Karihaaraan. Peltopinta-ala oli 1930-luvulla 120 ha. Yhtiö harjoitti tilalla karjataloutta ja siellä tuotettiin savottahevosien rehut. Suuret hevostallit sijaitsivat pajusaaressa.

Kuvan päärakennuksessa sijaitsi työnjohtajan asunto, työväen ruokailu ja oleskelutiloja. Länsipäässä oli iso pirtti jossa tilan tarvekalut valmistettiin, siellä työskenteli myös vaatturi Vilho Saarinen ja suutari Lennart Vuokila. Tilan vanhastaa Ay-sekarotuinen karja hävitettiin luomataudin takia v. 1922. Samalla hävitettiin karjakartano ja uusi ajanmukainen navetta rakennettiin seuraavan vuoden aikana ja siihen ostettiin 35 PSK-lehmää ja pari sonnia.


Luomatauti oli kuitenkin taas pian karjan riesana ja uusi navettakin paloi v. 1937 maan tasalle. Eläimet saatiin pelastetuksi. Liki 80 -päinen lypsykarja oli kesät Vaajängästä aidatulla laitumella jossa se myös lypsettiin. Vaatimattomampi tiilinavetta ilman tallisiipeä rakennettiin kolmessa kuukaudessa. 

Jatkosodan jälkeinen maahankintalaki pakkolunasti tilan maat ja jäljelle jääneestä kantatilasta muodostettiin maatalouden koulutukseen luovutettava tila eli Tervolan koulutila. 

 

Vanha kartano jäi lopulta tyhjilleen oppilaitoksen saadessa uudet tilat junaradan ja nelostien länsipuolelta. Päärakennus on purettu ja tila on nykyisin yksityisomistuksessa. Oppilaitos on vaihtanut vuosien aikana nimeään ja on tällä hetkellä Louen opetusmaatila joka kuuluu ammattiopisto Lappiaan. Koulutilan valtarotuiseen karjaan PSK- rotu palasi syksyllä 1989 Kerttu ja Leino Lehdon lahjoittaman Ulpukka -nimisen hiehon myötä, siitä saakka karjassa on ollut muutamia PSK-lehmiä. Kuluvan vuoden aikana karja muuttuu taas puhtaasti PSK-rotuiseksi kun Pelson vankilan geenipankkikarja muuttaa Louelle.


Kemi Yhtiön aikoinaan omistamasta karjasta löytyi tarkempaa tietoa v 1929 Karjatalous -lehdestä.

 


 






Saaren lehmiä mainitaan myös Karjatalous 1931 lehden tarkkailukoosteessa










Karjatalous 1929, 1931

Loue, Horma, Kurvilan seisake ja seitsemän kesänavettaa 1998


 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
Hella Wuolijoki, Marlebäckin kartano  -Intohimona karjanjalostus Hella Wuolijoen vuosina 1920-40 emännöimä Marlebäckin –kartano, Iitin Lyöttilässä on monen tragedian Niskavuori. Kartano on tunnettu Hellan jälkeenkin vahvoista naisistaan, mutta sen kohtalona oli jatkaa entisiä ”kauppatalon” perinteitä. Yrjö Partanen löysi aikoinaan vanhat omistajakirjat talon ullakolta ja keskimääräinen omistusaika oli ennen ja jälkeen Hellan vain alle viisi vuotta. Hellan vuonna 1920 peruskorjaama ja kaksinkertaiseksi korottama Engel- mallinen, hirsirunkoinen ja pinnaltaan rapattu päärakennus paloi maan tasalle syyskuussa 1949.      Kirkkoakin komeammaksi sanottu, lyhtykattoinen 80- lehmän karjarakennus paloi jo heinäkuussa 1946. Tunnetuimpia Hellan jälkeisiä asukkaita oli ravivalmentaja Kaarlo Partanen.      Oli todellinen heinäpouta. Paita liimautui selkään ja isot paarmat purivat ilkeästi, heinänsälät kirvelivät kaulalla. Keikuin vanhan Bedford –merkkisen kuorma-auton lavalla ja jär
Lue lisää
Kuva
  RANTAMAAN tila Tornion Arpelassa, Sihtuunan tien varressa oli keskeinen lapinlehmän säilytystyön kannalta. Sinne keräsivät Kerttu ja Leino Lehto rodun rippeita v. 1978 alkaen. Leino Lehdon sanoin; "Kaikki vasikat piti kerätä syrjää myöten".  Lehtihaastattelun mukaan joka tehtiin Tornion maatalousnäyttelyn alla elokuussa 1994 Rantamaassa oli vielä eri roduista koostuva 18 -lehmän lypsykarja, parikymmenpäinen nuorkarja ja useita kymmeniä uuhia. Leinon mukaan ikä alkoi jo painaa, mutta lehmistä ei raaskittaisi luopua. Edelliskeväänä pahimpaan karitsointiaikaan Kerttu emäntä oli joutunut lonkkaleikkaukseen ja isäntä teki yksinään ympäripyöreitä päiviä: meni nukkumaan aamuyöstä ja heräsi kuudelta. Kovaan työntekoon tottunut Leino raivasi vielä kuusikymppisena lisää peltoa ja nosteli heinät seipäille. Rantamaassa tehtiin työt hevosella 1980-luvulle saakka jolloin hankittiin lisää maata, rakennettiin uusi navetta ja ostettiin ensimmäinen traktori. Ilmakuva Rantamaan tilasta, tila
Lue lisää
Kuva
  Martta Käkelän 15.1.1922- 5.1.2000 kertomukset tekivät minuun aikoinaan suuren vaikutuksen. Puhuin hänen kanssaan usein puhelimessa koulusta päästyäni. Martta kertoi minulle kaikki lapinlehmä ja sotajutut. Vanha sonniluettelo on yhä tallessa ja sen kulmaan talteenkirjoitettuna Martan puhelinnumero. Sain tehdä lopulta melkoisen työn, ennen kuin tavoitin Martan pojan Pentti Käkelän joka asutti kotitilaansa eli äitinsä entistä Onnela nimistä pientilaa. -Kyllä me kaikki koitima puhua että luopuisi jo. Harrastuksena ne vain loppuaikoina oli, ei raaskinu luopua, kolme neljä viis lehmää. Siihen hiehot, sonnit ja vasikat päälle. Eläke ja kaikki niihin lehmiin siltä meni Martta oli syntyisin Tulkakairasta, tiettömien taipaleiden takana olevasta erämaatalosta. Tulkajärven rannalle perustettiin 1930-luvulla Tulkala niminen tila jossa elettiin luontaistaloutta. Valtio pakkolunasti tilan pilkkahintaan viisi- kuusikymmentäluvun vaihteessa, se jäi Rovajärven ampuma-alueen sisään. Martta koki evakk
Lue lisää