Vieno Nenonen 6.6.1921- 4.10.2000 poseeraa Pellervo -lehden kannessa syksyllä 1990. Hänen omistamansa kyyttökarja Kiteen Niinikummussa oli tullut julkisuuteen aikaisemmin samana vuonna.
Vienon poika Kauko Nenonen 19.2.1944-5.11.2004 jatkoi karjanpitoa äitinsä kuoltua heinäkuuhun 2003 saakka jolloin hain viimeiset lehmät Niinikummusta luokseni Valkealaan. Kauko oli intohimoinen valokuvaaja ja kuvasi vuosien aikana erityisen runsaasti omistamaansa karjaa. Hän teki kuvallisia lehmäkortteja joiden avulla yritti välttää EU-ajan vaatimuksia korvamerkeistä. Kuvat on yksityiskohtaisia koska niiden oli tarkoituksena toimia viranomaisille tunnistusapuna.
Kaukon ottamia valokuvia löytyy myös Sarka-museon kokoelmista, kuten tämä valokuva isästä Toivo Nenosesta hevosineen. Lukuisista valokuvakansioista on osa teillä tietymättömillä ja osa vielä tallentamatta sukulaisten hallussa. Niinikummussa kuvasi koko 90-luvun aktiivisesti myös Ulla Toropainen ja muun muassa Kari Koskela. Ylen ykkösdokumentti: Jäljet esitettiin 17.3.96 Ohjelma kertoo maaseudun muutoksesta ja perinnemaisemien katoamisesta. Se on samalla vaikuttava dokumentaatio äidin ja pojan yhteistyöstä katoavan karjarodun säilyttämiseksi
Kuva: Ulla Toropainen. Lehmät vas. Mörö, Onnikki, sonni Iivo ja Ilona
Jo yksistään maisema ja perinteinen suorastaan elävänä kotiseutumuseona säilynyt tilakokonaisuus ansaitsee omat muistonsa ja erillisen bloginsa.
* * *
Juulikki on ensimmäisenä Kauko Nenosen tekemissä lehmäkorteissa joissa hän esittelee 88 nautaa. Se käsittää lyhyehkön ajan jakson 90-luvun lopusta karjasta luopumiseen. Juulikin emälinjalle en löydä näistä korteista jatkumoa, Junu niminen sonnivasikka siltä löytyy Jaatilan Ilkasta, sonni on jättänyt muutaman vasikan.
Yksi kantaemistä on lehmä nimeltä Siro. Se on syntynyt todennäköisesti jo ennen Juulikkia koska omaa korttia ei ole tehty. Siro on merkitty emäksi v. 1988 syntyneelle keinosiemennyssonni Jaatilan Toivolle sekä löytyy Kaukon korteista pari vuotta myöhemmin syntyneen Huvin emänä. Tämän jälkeen Sirosta ei löydy enää merkintöjä, mutta esiintyy vielä tämän blogin aloituskuvassa Vienon käsipuolessa, lehmä jolla utareliivit
Huvi ei ollut koskaan omistuksessani vaan se lähti Niinikummusta Hanna Puolakalle. Huvin tytär Mörö oli sitä vastoin pisimpään karjassani olleita lehmiä, se poiki vielä 16-vuotiaana Hiljan joka on yhä navetassani ja jatkaa tyttärineen linjaansa.
Mörö Top Chef mainoskuvauksissa v. 2011. Monimerkityksellinen lehmä jonka cv on mittava, se esiintyi mainosten lisäksi monissa elokuvissa kuten Timo Koivusalon Täällä Pohjantähden alla, Härmä jossa Pamela Tola lypsi sitä. Lehmä joka opetti suuressa kärsivällisyydessään monta uutta käsinlypsäjää. Lisäksi muun muassa Helsingin taiteiden yössä 2007
Yksi Mörön tyttäristä on Alakerran Maire, vein sen aikoinaan Espoosta farmarin takapenkillä Ranualle kotitarvelehmäksi. Hyvin tykätty lehmä joka on yhä täysin terve ja poikii säännöllisesti.
Mairesta on tällä hetkellä kasvamassa hyvin kaunis tytär Jaatilan Oukasta. Yksi aikaisemmista vasikoista, Yläkerran Kyllikki on emänä yhdelle tämänhetkisistä siitossonneista Jaatilan Hyvä Tuomas jonka isänä on Jaatilan Kauko
Mairelle toivon vielä pitkää ikää ja monia vasikoita, se on muuhun populaatioon nähden hyvin erisukuinen, siinä ei ole esim Jaatilan Jojon vaikutusta
Hiljassa on paljon emäänsä, niin ulkonäössä kuin luonteessakin
Yksi Hiljan tyttäristä on Martta, sen isänä on Jaatilan Raju ja sp 0,390625%
Martasta on taas hieho Vieno. Isänä Jaatilan Eikka, sonnin vanhempina on Jaatilan Ilkka ja Pallukka, näitä tietoja ei ole syötetty jostain syystä laskentakeskuksen rekisteriin.
Vieno lypsää Jaatilan Eikan syntymäkesänä 1993 emä Pallukkaa, kuva: Kari Koskela
Siro on isänemänä yhdelle tämänhetkisistä siitossonneista Jaatilan Herkko, joka on isänsä Jaatilan Toivon viimeisestä pillerisiemenannoksesta syntynyt sonni. Herkko on luonteeltaan ja rakenteeltaan todella hieno ja säältään erittäin matalakasvuinen sonni
Valikki on kantaemä joka on hyvin edustettuna sonnisuvuissa tyttärensä Onnikin pojan Iivon, ja tämän pojan Jaatilan Iki-Ilmarin kautta, siitä on myös hyvissä voimissa oleva emälinja.
Jaatilan Iki-Ilmari Espoon Luukissa talvella 2011
Valikista suoraa emälinjaa polveutuvia lehmiä löytyy tällä hetkellä neljä
Emälinjan nuorimmainen, hieho nimeltä Korona, isänä Jaatilan Lauri. Valikki löytyy 7 polvesta. Koronan sp 1,5625%
Elena menee myös Valikin linjaan, sp 3,90625% on yksi korkeimmista, mutta tarkoilla sonnivalinnoilla sen saa niinkin alas kuten tämän hetkisellä sonnivasikalla Jaatilan Iltalento
0,78125%
Valikin suvusta on myös keinosiemennyssonni Jaatilan Uljas-Iikori ISK S 14311
Vieno lypsää mansikkia 1996
Pidin Mansikkia Siron tyttärenä vaikka sille ei löytynyt perusteita rekisteristä eikä Kaukon muistiinpanoista. Nykytietojen perusteella se ei voi olla mahdollista, Huvilla ja Mansikilla on vain puoli vuotta ikäeroa, ne eivät ole saman emän tyttäriä. Todennäköisesti nämä ikäneidot sekaantuivat puheissa. Sain kunnian omistaa Mansikin vuosia, se poiki viimeisen kerran 18-vuotiaana, ikä tai hoitamaton kohtutulehdus jätti sonnivasikan viimeiseksi. Elinvuosia kertyi kuitenkin pitkälti yli 20v
Mansikin sukulinja on ollut tuottoisa, jo Niinikummussa syntynyt Kyllikki on emänä Somalle joka on keinosiemennyssonni Jaatilan Seppä ISK S 14310 emä, kuva alla
Soman kautta nykyisessa karjassa vaikuttaa lehmä nimeltä Halla, sen sukusiitosprosentti 0,78125% on yksi vanhimpien lehmien alhaisimpia
Hallasta on astuva sonni Jaatilan Lemminki ja nuorin lehmävasikka Pohjan akka, sp 0,9765625%
Juhlapyhä Hausjärvellä keväällä 2016
Mansikin viimeiseksi jääneen tyttären Juhlapyhän kautta polveutuvaa emälinjaa edustaa Päivätär
Sekä Rauha (i:Jaatilan Otto)
Kuva: Hanna Heimonen. Kuvassa myös Rauhan sonnivasikka Jaatilan Herkko. Rauhasta on myös lehmät Hilkka (i: Jaatilan Uljas-Iikori) sekä
Helmi josta taas lehmä Paju (i: J. Eikka)
Mansikki linjan nuorimmainen on nimeltään Louhi, sen sp 1,4671875% isänä Jaatilan Hyvä Tuomas. Kuvassa myös emä Hilkka
Mansikin tyttärestä Mantelista on keinosiemennysonni Jaatilan Sakkeus ISK S 14305
Äpy -linjaa oli aikoinaan useampi lehmä, Niinikummusta tulivat tytär Ulla ja tämän tytär Inka. Viimeisimpänä Inkan tytär Helga, senkin suhteen oli huonoa tuuria ja sain siitä vain yhden sonnivasikan joka sai nimekseen Jaatilan Paarma. Sonni sai isot saappaat korvata kokonaista emälinjaa. Inkasta on lisäksi sonnit Jaatilan Iki-Ilmari ja Ilja jotka jatkaneet omalta osaltaan linjaa.
Inka Valkealassa 2005
Helga Espoon Luukissa 2012
Jaatilan Paarma oli myös isänsä puolelta muuhun populaatioon nähden
erisukuinen vaikka omasi korkean sp. 5,46875% Paarman yhä karjassa
olevilla tyttärillä Hiljalla ja Hallalla on taas vanhempien lehmien
pienimmät sukusiitosprosentit
Jaatilan Paarma 2013
Jaatilan Paarmasta oli myös poika Jaatilan Lauri (e: Päivänsäde) joka jätti karjaan pari tytärtä. Suoraan Äpystä polveutuvaa emälinjaa on vielä olemassa toisaalla, haaveissani on saada ostettua pari kyseisen linjan hiehoa.
* * *
Jatkajia Niinikummun karjalle on vuosien aikana ollut useita. Iitissä oli karja jossa lypsettiin meijeriin saakka, kunnes karjanpito loppui kuolemantapaukseen. Nenoslehmiä oli parhaillaan satakunta, se on säilyttänyt populaation riittävän laajana. Siitosvalinnoissa saa kuitenkin yhä kiinnittää huomiota Jaatilan Jojo nimisen sonnin kertautumisessa. Sonni oli Niinikummun viimeinen siitossonni ja sen jättämä jälkeläismäärä suuri. Vaikutusta on lisännyt Jojon pojat, keinosiemennyskäyttöön ostetut Jaatilan Seppä ja Sakkeus sekä oma siitossonni Jaatilan Uljas-Ilmari.
Alkuperäiskarjatukiluonnos yhdessä sattumalta löytyneiden lehmäkorttien kanssa sai minut käymään läpi sukutietoja ja laskemaan nykyisille Jaatilan karjan perillisille sukusiitosprosentit. Keinosiemennys nollaa useimmiten sukusiitosprosentin. Useamman sukupolven kattavat tulokset hajaantuvat 0,390625-4,6875% välille. Ne on laskettu 6.-8 sukupolven mukaan riippuen siitä minkä olen nähnyt tarpeelliseksi.
Jaatilan Hyvä Tuomas, siitossonni Jaatilan Kaukosta
Kuva: Martti Eskelinen. Jaatilan Otto Sukevan keskusvankilan siitossonnina
Niinikummusta ostetut keinosiemennyssonnit ovat mahdollistaneen osaltaan säilymisen, niiden avulla on saatu palautettua jo kadonneita sukulinjoja, on toki mahdollista ja myös todennäköistä että näitä löytyy nykyisten lehmien sukutauluista, mutta niiden merkitys sukusiitosprosentin kannalta ei ole enää olennainen, sukupolvivälin huomionottaen, sonnit on syntyneet vuosina 1988-1993. Yhden ainoan lehmän sukutaulusta olen löytänyt Jaatilan Oton emän Puurikin kertaantuneen 4+5 polvissa, kyseessä on Ulla Toropaisen omistama v. 2007 syntynyt, vanha Leitikki lehmä.
Kuvassa oikealla lehmä Puurikki joka on Jaatilan Otto emä, isänä Kyösti
Kuva: Kari Koskela, Eläinmaailma 9/93
Vanhin elossaoleva Nenoslehmä on Jouko Helanderin karjassa. Esteri s. 16.5.2004 i: Jaatilan kauko, e: Mira
Viimeisiä aikoja Niinikummussa. Kauko hakemassa karjaansa takaniityltä. Lehmiä vas. Onnikki, Ilona, Suoma ja etummaisena Mansikki
* * *
Vieno ja Kauko Nenosen muistolle. Muistan yhä sen ensimmäisen kerran kun lifasin autottomana Niinikumpuun. Oli kova talvipakkanen, sain kyydin Kiteelle johtavan tien varteen ja kävelin viimeiset kilometrit. Pakkaslumi narskui kengänpohjista ja viimein, viimeisen mäen kumpareen jälkeen aloin erottaa vanhoja hirsirakennuksia. Pihaa lähestyessä, tie kulki aitan ja entisen tallin välistä. Tallissa pidettiin sonneja. Sonni kuuli tuloni, työnsi turpansa ikkunalautojen välistä ja mylväisi
Kommentit
Lähetä kommentti