Vanhoja valokuvia, Antti Junes, Alatornio

Antti Juneksen karja Tornion kaupungin Kivirannalta mainitaan vanhoissa kirjalähteissä merkittävimmäksi sen aikaisista PSK-karjoista, ja olleen myös 1900-luvun alkuvuosina merkittävin siitosaineen levittäjä.

Juneksen maatila sijaitsi Kivirannan rantatien varressa vähän Peräpohjolan opistolta pohjoiseen, entisen lohipadon kohdalla. Sukunimeä tapaa yhä paikkakunnalla, Antti Juneksen pojanpoika Tuomas omistaa Lantmännen myymälän Torpin teollisuusalueella. Katseeni osui sivuhuoneen seinähyllyllä olevaan lehmäpatsaaseen. Perintölehmä Tampereen tädiltä. "Minä, Pirkko Siivonen o.s Junes, ollessani opettajana 80 vuotta vanhassa Myllymäen koulussa, näin havaintovälineiden joukossa kipsisen pienoismallin PSK-rotuisesta lehmästä, jossa luki "Kajava, omistaa Antti Junes, Alatornio". Kouluille oli myyty kipsilehmiä havaintovälineiksi. Kun opettajat kuulivat sen olevan sukulaislehmäni, veivät he sen oppilaiden nähtäväksi ja kertoivat; tämä lehmä on opettaja Siivosen sukulainen. Minä pyysin koulunjohtajalta että saisin Kajavan mukaani eläkkeelle lähtiessäni. Niinhän Kajava on nyt kaappini päällä".

Kajava -lehmä tuli vastaan myös Jaana Juvanin opinnäytetyössä pohjoissuomenkarjan kantakirja-analyysi

Vanha Juneksen talo tornionjoen rantatörmällä. Vahinkovalkea poltti kartanon 1926 ja se rakennettiin uudelleen kamariparia lyhyempänä. Tila oli merkittävä maa- ja karjatalouden saralla. Lohipadosta nousi lisäksi hyviä saaliita ja se vaurastutti eteen päin pyrkivää taloutta. Talossa pidettiin kestikievaria ja harjoitettiin monenlaista kaupankäyntiä. Talossa oli jo 1800-luvun lopussa 5-6 hevosta ja liki 30 lypsylehmää.

Juneksen kerrotaan ostaneen karjaa ylämaista. Sonni nimeltä Jalo -jälkeläisryhmineen mainitaan useissa yhteyksissä. Siitä polveutui yli 200 kantakirjaan merkittyä sonnia ja lehmää. Sonni oli syntyisin Enontekiön ja Kittilän rajamaastosta, Saijan talosta. Sieltä se oli tuotu Kittilän Kaukosen kylään jossa se toimi sonniyhdistyksen sonnina 2,5 vuotta ennen Tornioon tuloa. Syrjäseutujen karjoja pidettiin jalostutyön alkaessa arvokkaimpina, niiden katsottiin säilyneen alkuperäisimpinä eikä niihin ollut sekoittunut ulkomaisia tuontirotuja. Granroth-Junes sukukirja mainitsee myös sonnin ostosta Sodankylästä. Lehmien ostoista Enontekiön ja Kittilän takamailta, kuljettaminen tapahtui usein lautoilla jokia pitkin. Matka kesti usein viikkokausia, kun karja täytyi ajaa suunnattomien taipaleiden takaa paimentamalla.

Antti Junes nuorempi, kunnalisneuvos, kansanedustaja ja ministeri. Häntä kuvattiin Pohjolan sanomien haastattelussa pitkälti yli 80-vuotiaana yhä hyvin pirteäksi. Hän muisteli entisaikaista meijeritoimintaa, niitä oli Juneksen lisäksi muun muassa Liakan Hannu Piessalla, Kantojärven Oukassa ja Jatkon talossa. Oukkaan tuotiin jossain vaiheessa koko kylän maidot laskettavaksi. Valmis voi värjättiin ja pakattiin dritteleihin ja yhdessä Juneksen kanssa ajattivat sen hevosilla Ouluun jossa se lastattiin laivoihin ja myytiin englantiin saakka

Juneksen entisillä pelloilla on nykyisin tiivis omakotitaloasutus. Vähän 70 -vuotis syntymäpäiviensä jälkeen syttynyt Lapin sota tuhosi Mäkiantti nimisen tilan Kivirannalla käytyjen taistelujen yhteydessä lokakuussa 1944. Jälleenrakennus alkoi heti seuraavana keväänä eduskuntatyön loppuessa, mutta tilanpito jäi tyttären perheelle. Karja sekaantui ja hävisi näinä hajaannuksen vuosina. 

 

 

 

* * *

Kuuluisan lappilaistaiteilijan Reidar Särestöniemen kotitalon lehmiä Kittilän Kaukosessa. Juneksen omistama sonni, Jalo 5 toimi aikaisemmin alueen osuuskuntasonnina.

Jaana Juvanin opinnäytetyöstä löysin myös pari muuta Antti Juneksen karjan lehmää

Juneksen karjasta otettuja kuvia tapaa yleisesti vanhoista maatalouskirjoista. Myöhempien aikojen merkittävimmistä karjoista mainitaan Otto Hirmu Kemistä ja M. E. Stelanderin karja Rovaniemeltä

Maahenki 1910 kirjassa mainitaan kahden hyvin kehittyneen Peräpohjolan lehmän keskimääräiset mitat v 1905; korkeus sään kohdalta 110 sm, etujalkojen korkeus (rintaluuhun) 48 sm, ruumiin pituus- peräluista niskakuoppaan 185,5 sm, lautasten leveys edestä 43 sm, lautasten pituus 41 sm, eturuumiin ympärys 161 sm ja takaruumiin ympärys 180,5 sm. Keskilypsyksi saatiin tarkkailuvuonna 1903-04 siihen kuuluneesta 167 lehmästä 1,437 kg maitoa

Pertti Vuento: Kiviranta ja Pudas – Lohen ja färien kylät, 1992,