RANTAMAAN tila Tornion Arpelassa, Sihtuunan tien varressa oli keskeinen lapinlehmän säilytystyön kannalta. Sinne keräsivät Kerttu ja Leino Lehto rodun rippeita v. 1978 alkaen. Leino Lehdon sanoin; "Kaikki vasikat piti kerätä syrjää myöten". 

Lehtihaastattelun mukaan joka tehtiin Tornion maatalousnäyttelyn alla elokuussa 1994 Rantamaassa oli vielä eri roduista koostuva 18 -lehmän lypsykarja, parikymmenpäinen nuorkarja ja useita kymmeniä uuhia. Leinon mukaan ikä alkoi jo painaa, mutta lehmistä ei raaskittaisi luopua. Edelliskeväänä pahimpaan karitsointiaikaan Kerttu emäntä oli joutunut lonkkaleikkaukseen ja isäntä teki yksinään ympäripyöreitä päiviä: meni nukkumaan aamuyöstä ja heräsi kuudelta. Kovaan työntekoon tottunut Leino raivasi vielä kuusikymppisena lisää peltoa ja nosteli heinät seipäille. Rantamaassa tehtiin työt hevosella 1980-luvulle saakka jolloin hankittiin lisää maata, rakennettiin uusi navetta ja ostettiin ensimmäinen traktori.

Ilmakuva Rantamaan tilasta, tila on 430 ha suuruinen. Vanhat ja uudet rakennukset sulassa sovussa. Vanha päärakennus on v. 1861 ja uusi v.1983. Vanha navetta erottuu kuvasta vihreäkattoisena

Kirjasta Tornio, kotiseutumme värikuvina 2007

 

 

 

 

Kuva kirjasta Maahengen mailla, Arpela ja sen lähikylät 1991. Kirjassa on useita alueen historiaan liittyviä haastatteluja Leino Lehdolta

 

 

 

Pariskunta oli "työkkyreitä" luonteeltaan; "Kaikki on tullu tehtyä minkä on ehtinyt ja jaksanut. Ei tarvitse katua että jotakin olisi jäänyt tekemättä". Kerttu ja Leino kertasivat ennen vuosituhannen vaihdetta. Karjaa oli yhä jäljellä kolme lypsävää ja toistakymmentä hiehoa, katras lampaita.

Lapin maaseutukeskuksen neuvonta- ja järjestölehti, 3 syyskuuta 1998

MUUTAMIA RANTAMAASTA LÄHTÖISIN OLEVIA LEHMIÄ JA SUKUJA

Ossi Kemppaisen 1978 mv. Erkki Lampelan karjasta löytämä Punakorva 297780S. Ensimmäinen lapinlehmä joka on muun muassa seuraavien vanhempien keinosiemennyssonnien suvuissa; Rantamaan Oskari, Pelson Pyry, Pelson Atleetti

Punakorva (taustalla Juolikki), kuva Miina Äkkijyrkän arkistosta

Rantamaahan rakennettiin uusi navetta v.1976

Rantamaan lehmiä, vas. Juolikki, Punakorva, Kaunikki. Kuva; Miina Äkkijyrkän arkistosta

Juolikki on emänä Muurikille, isänä Fjällko -sonni: Sol SSS 13762

Muurikki oli ensimmäisiä ruotsalaisista sonneista alkunsa saaneita lehmiä. Se on emänä kuuluisalle keinosiemmyssonnille Sorjosen Veikko PSK 13913 Muurikki oli myös emänä ennätyslehmä Talvikille

Kuva; Miina Äkkijyrkän arkistosta

Sorjosen Veikko s. 1.6.1989 Oulun maatalousnäyttelyssä. Sen emä Muurikki meni Lehdoilta Pyhäjoelle Sorjosen Veikon lehmäksi. Isäntä oli itse seminologi ja monta lentävää legendaa syntyi vuosien aikana, Sorjosen Veikkoa pidettiin "viimeisenä voiteluna" joka tiineytti jo pelkällä nimellä sahapukinkin. Sonnia pidetään yhä huipputiineyttäjänä, ja sen siementä on yhä saatavissa

vas. itse isäntä Sorjosen Veikko, oik. Juha Kantanen

Kuva; Johannes Djupsjöbacka

Oulun maatalousnäyttelyssä joskus 90-luvulla. Muurikki ja taustalla sen kaksoistyttäret Talvikki ja Tourikki, isänä Fjällko: Basker SSS 13838. Talvikista tuli myöhemmin ensimmäinen PSK-rodun satatonnari

Kuva: Johannes Djupsjöbacka.

Kuvassa toinen, Ivalosta lähtöisin oleva Punakorva 0300940S . Nimitys oli yleinen ja aiheuttaa helposti sekaannusta. Lehdot saivat kuulla ivalosta lähteneen punakorvia teurastamolle ja saivat ostettua tämän lehmän matkan varrelta. Lehdot lainasivat lehmää myöhemmin Pelsolle alkiohuuhteluja varten, niitä tehtiin kaksi kertaa, toisella kerralla saatiin jopa 6 alkiota joista syntyi friisiläislehmien lainakohduissa 5 sonnia 1 lehmävasikka

Kuva; Johannes Djupsjöbacka, Kaleva -lehtileike

 

 

 

Punakorva 0300940S poiki Rantamaassa myös sonnin Toukomies PSK 13903 josta kerättiin spermaa keinosiemennyskäyttöön

 Annokset on ikävä kyllä loppu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LEHDOT TEKIVÄT SUURENMOISTA VALISTUSTYÖTÄ MYÖS OPPILAITOKSEN KAUTTA

Kuva; Johannes Djupsjöbacka, Kaleva 20.9.1989

 
 

 

 

Opiskellessani Tervolan maatalousoppilaitoksessa, koulutilan navetassa oli maskottina Ulpukan seuraaja Elotar, sekin oli saatu vasikkalahjoituksena Kerttu ja Leino Lehdolta. Elottaren paikka oli koulutilan vanhassa parsinavetassa heti karjakeittiöstä tullessa ensimmäisenä oikealla. Se valloitti kaikki oppilaat, sen vasikoita ihailtiin suuresti. Lokakuussa 1999 se poiki sonnivasikan Pelson Atleetista ja vasikka ristittiin Saaren Muskeli S 14110. Se lahjoitettiin Pelson vankilan geenipankkikarjaan.

Elotar mainittiin aina ensimmäiseksi koulutilan lehmistä puhuttaessa, ei pelkästään sen rodun ja harvinaisuuden vuoksi vaan se oli myös karjanjalostajien unelma. Elottaren poijittua neljä kertaa oli se parantanut tuotostaan vuosi vuodelta ja rikkoi ensikertaa 10 000 kilon vuosituotoksen, PSK-rodun toisena edustajana. Ensimmäinen oli sen isän emän tytär Talvikki josta tuli myöhemmin myös satatonnari. Elottaren isänä on täten myös Sorjosen Veikko. Elotar ei yltänyt lupaavasta alustaan huolimatta satatonnariksi, sen ura katkesi vedinpolkemaan ja merkityksellinen lehmä sai vuosituhannen alussa privaattikyydin hevosvinkalla teurastamolle

 

 

 Kuvassa Elotar ja silloinen karjamestari Timo Korkala

Nauta 3/99

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Elotar innoitti myös samassa pihassa olleita keramiikkaopiskelijoita. Opettajana toiminut Kuvanveistäjä Paavo Halonen järjesti leikkimielisen kilpailun ulkoveistoksesta. Voittaja oli Pauli Kylväjä jonka perusteella työ toteuttiin

 

 

 

 

 

Lapin maaseutukeskuksen neuvonta- ja järjestölehti, 3 syyskuuta 1998

Rantamaan viimeinen lapinlehmä oli nimeltään Kardemumma, se lähti Pelson geenipankkikarjaan Kertun myydessä Rantamaan tilan syksyllä 2003.

Leino Lehto (Pekanlehto) kuoli 30.6.2001 ja on haudattu Alatornion kirkon hautausmaalle lähelle pitäjänmuseota, vanhaa lainajyvämakasiinia. Kerttu kuoli vapunpäivänä 2007 ja on haudattu Myrskylään sukuhautaan. 

Rantamaassa on nykyisin Erkki ja Ritva Lääkön lammastila