Lehmä nimeltä Valkonen

 

 

Tallentamaton historia on täynnä sattumia ja kysymyksiä. En tiennyt että olin vieraillut talossa joka oli yksi olennainen linkki lapinlehmän suojelussa. Vasta myöhemmin palaset loksahtelivat kohdilleen, perillisten hallusta löytyi muutama valokuva Asko ja Hilma Inkeröisen karjasta

 


Valkonen on ikänsä puolesta aivan ensimmäisiä löydöslehmiä Lehtojen Punakorvan kanssa. Yläkuvassa kymmenen kertaa poikineena. En ole tavannut samanlaista rasvaprosenttia 7,38 enää nykyisten lehmien tuotostiedoista. Heikkotuotantoisella lapin lehmällä se oli aina vanhastaan hyvä. Samoihin lukuihin taitaa yltää nykyisin enää Jersey-lehmät.


Pojan, Arto Inkeröisen mukaan karjassa oli neljä ayrshire -lehmää, kolme lapinlehmää ja yksi tavanomainen maatiaislehmä. Karjan perua hän ei tarkkaan muista ja tarkemmat tiedot ovat hävinneet vuosien aikana uusien asukkaiden myötä. Talon aivan ensimmäinen lehmä tuli kuitenkin Hilma Inkeröisen kotitalosta keskipohjanmaan Pöntiön kylästä 1960 -luvun alussa. Kuvassa on vuosiluvun 1988 perusteella oikeassa reunassa olevan Valkosen lisäksi ainakin lehmä Tunturi (i: Fager) ja ehkä emänsä Manta. Tunturilta löytyy nimittäin tuotostiedot tilan tarkkailuvuosilta 1986-90

 


Lapinlehmät oli etenkin isännän Asko Inkeröisen sydäntä lähellä. Hän piti vuosikymmenet maatalouskalenteria, ehkä saamme niistä vielä lisätietoja historiasta. Karjanpidon loppuessa Valkonen päätyi Pelson keskusvankilan geenipankkikarjaan, päiväkirjasta löytyy 1.11.1990 merkintä. Mukana tullut sonnivasikka oli Alaniemen Ylkä

 



Valkosesta on otettu keinosiemennyskäyttöön sonni Pelson Elo. Isän suku polveutuu muoniolaisesta Siiri ja Uuno Rauhalan karjasta. Valkosesta oli myös sonni Alaniemen Ylkä, siitä ei käsittääkseni kerätty spermaa vaan toimi siitossonnina Pelsolla ja astui myös muun muassa Jaakko Haukipuron karjassa Haapavedellä. Lehmä Alkosesta on otettu sonnit Pelson Huurteinen ja Pelson Iikka. Inkeröisten lehmästä Tunturi on taas keinosiemennyssonni Lapin joikhu PSK S 13916 isänään Äkkijyrkän Kuninkaan Poeka






Vasikkatarhasta




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
Hella Wuolijoki, Marlebäckin kartano  -Intohimona karjanjalostus Hella Wuolijoen vuosina 1920-40 emännöimä Marlebäckin –kartano, Iitin Lyöttilässä on monen tragedian Niskavuori. Kartano on tunnettu Hellan jälkeenkin vahvoista naisistaan, mutta sen kohtalona oli jatkaa entisiä ”kauppatalon” perinteitä. Yrjö Partanen löysi aikoinaan vanhat omistajakirjat talon ullakolta ja keskimääräinen omistusaika oli ennen ja jälkeen Hellan vain alle viisi vuotta. Hellan vuonna 1920 peruskorjaama ja kaksinkertaiseksi korottama Engel- mallinen, hirsirunkoinen ja pinnaltaan rapattu päärakennus paloi maan tasalle syyskuussa 1949.      Kirkkoakin komeammaksi sanottu, lyhtykattoinen 80- lehmän karjarakennus paloi jo heinäkuussa 1946. Tunnetuimpia Hellan jälkeisiä asukkaita oli ravivalmentaja Kaarlo Partanen.      Oli todellinen heinäpouta. Paita liimautui selkään ja isot paarmat purivat ilkeästi, heinänsälät kirvelivät kaulalla. Keikuin vanhan Bedford –merkkisen kuorma-auton lavalla ja jär
Lue lisää
Kuva
  RANTAMAAN tila Tornion Arpelassa, Sihtuunan tien varressa oli keskeinen lapinlehmän säilytystyön kannalta. Sinne keräsivät Kerttu ja Leino Lehto rodun rippeita v. 1978 alkaen. Leino Lehdon sanoin; "Kaikki vasikat piti kerätä syrjää myöten".  Lehtihaastattelun mukaan joka tehtiin Tornion maatalousnäyttelyn alla elokuussa 1994 Rantamaassa oli vielä eri roduista koostuva 18 -lehmän lypsykarja, parikymmenpäinen nuorkarja ja useita kymmeniä uuhia. Leinon mukaan ikä alkoi jo painaa, mutta lehmistä ei raaskittaisi luopua. Edelliskeväänä pahimpaan karitsointiaikaan Kerttu emäntä oli joutunut lonkkaleikkaukseen ja isäntä teki yksinään ympäripyöreitä päiviä: meni nukkumaan aamuyöstä ja heräsi kuudelta. Kovaan työntekoon tottunut Leino raivasi vielä kuusikymppisena lisää peltoa ja nosteli heinät seipäille. Rantamaassa tehtiin työt hevosella 1980-luvulle saakka jolloin hankittiin lisää maata, rakennettiin uusi navetta ja ostettiin ensimmäinen traktori. Ilmakuva Rantamaan tilasta, tila
Lue lisää
Kuva
  Martta Käkelän 15.1.1922- 5.1.2000 kertomukset tekivät minuun aikoinaan suuren vaikutuksen. Puhuin hänen kanssaan usein puhelimessa koulusta päästyäni. Martta kertoi minulle kaikki lapinlehmä ja sotajutut. Vanha sonniluettelo on yhä tallessa ja sen kulmaan talteenkirjoitettuna Martan puhelinnumero. Sain tehdä lopulta melkoisen työn, ennen kuin tavoitin Martan pojan Pentti Käkelän joka asutti kotitilaansa eli äitinsä entistä Onnela nimistä pientilaa. -Kyllä me kaikki koitima puhua että luopuisi jo. Harrastuksena ne vain loppuaikoina oli, ei raaskinu luopua, kolme neljä viis lehmää. Siihen hiehot, sonnit ja vasikat päälle. Eläke ja kaikki niihin lehmiin siltä meni Martta oli syntyisin Tulkakairasta, tiettömien taipaleiden takana olevasta erämaatalosta. Tulkajärven rannalle perustettiin 1930-luvulla Tulkala niminen tila jossa elettiin luontaistaloutta. Valtio pakkolunasti tilan pilkkahintaan viisi- kuusikymmentäluvun vaihteessa, se jäi Rovajärven ampuma-alueen sisään. Martta koki evakk
Lue lisää